maanantai 14. joulukuuta 2015

Viimeisen vuoden villitys


Hejsan! Ja terveisiä maailmankiertueelta. Vai sittenkin Pasilasta? Vietän parhaillaan päivää Mäkelänrinteen uimahallissa, uimahyppytuomaroinnin merkeissä. Olen tehnyt tänä syksynä monenmoista, ja se lienee yksi syy siihen, miksi minua pyydettiin kirjoittamaan tähän blogiin. Kiitos kutsusta kirjoittaa!

Kutsutuksi tuleminen on teema, josta olen viime aikoina erityisesti iloinnut. Jonkinlaisina syksyn huippuelämyksinä mieleen on jäänyt kutsu luennoida syömishäiriöistä Kuopion yliopistollisessa sairaalassa sekä (kiitos opiskeluystäväni Miljan liikkeelle panevan voiman) mahdollisuus esitellä omaa gradua SPOL-gradukonferenssissa.

Kuopiossa astelin elämäni ensimmäistä kertaa puhujanpönttöön ja kerroin syömishäiriötarinani mikrofoniin. Liikutuin ja liikutin. Yleisö eli kanssani niitä tunteita, mitä liittyi syömishäiriön sairastamiseen ja siitä parantumiseen. Leijailin seuraavan viikon korkeuksissa siitä, että saan työkseni kertoa omaa elämäntarinaani, ja että se koskettaa paitsi itseäni myös muita. Oivalsin entistä selkeämmin, että syömishäiriökokemus on suurinta pääomaani. Se pakotti minut vuosien varrella yhä uudestaan ja uudestaan purkamaan itseni osiin ja kasaamaan niistä uuden, toisenlaisen Jonnan. Vähän lempeämmän, vähän nöyremmän. Itsepäisyys ja kunnianhimo istuivat tiukassa, mutta jos kirkkain kiilto pokaalista ei olisi lainkaan karissut, olisin edelleen sairas – ja onneton.




SPOL-konferenssi Jyväskylässä oli toisenlainen elämys. Sain uskoa tieteelliseen työhöni ja tulevaisuuden ammattihaaveisiini. Tutkimustyöni voi olla uskottavaa ja merkityksellistä eikä vain tiedekammioihin jäävää, käytännöstä kauaksi hukkuvaa teoreettista sfääriä tai laadullista höpöhöpö löpinää. Minut ja työni otettiin todesta. Ihmiset ”tarttuivat hihasta” esityksen jälkeen, myöhemmin illalla ja seuraavana päivänä keskustellakseen gradusta kanssani. Laadullista tutkimusta ei dissattukaan vaan harmiteltiin, ettei omassa opinnahjossa ole siihen mahdollisuutta.

Olen kutsunut tätä aktiivista syksyäni viimeisen vuoden villitykseksi. Kun syyskuussa aloitin kuudennen opiskeluvuoteni Joensuussa, päätin ottaa siitä ilon irti. Pelkkää iloa se ei kuitenkaan ole ollut. Aktiivisella joka paikassa olemisella on aina kääntöpuolensa. Kuukausiin on mahtunut useita pelon hetkiä: ”entä jos en selviä tästä kaikesta”, ”jospa asioita vain on liikaa”, ”entä jos romahdan”. Itku on meinannut tulla puseroon ja välillä on tehnyt mieli vain jättää lähtemättä illan pippaloihin tai hiljaa kadota paikalta. Omasta tyylistäni poiketen olen onneksi valinnut jorata tanssilattialla.


Tärkein oppi on ollut, mikä voima ja energia ihmisissä on.  Se, että minua on pidetty hyvänä, on mahdollistanut kaiken edellä mainitun. Mieleen on jäänyt, kuinka Roope on puhelimessa neuvonut reitin Tiedepuiston oikealle ovelle, Ilona Jyväskylässä rapsutellut rauhoittavasti olkapäälle, ystävä toivottanut tervetulleeksi kainaloon tai ratkaisukeskeinen terapeutti tarjonnut tilaisuuden olla, ei aina auttaja, vaan joskus pelkkä asiakas. Autettu psykologi, hyvä psykologi! Hyvää Joulua kaikille, ja alla vielä aitoja reissukuvia:






Terveisin, Jonna


maanantai 7. joulukuuta 2015

Vuosikokous ja hallitus 2016


Viime torstaina pidettiin Oidipuksen vuosikokous, jossa valittiin myös uusi hallitus tulevalle vuodelle 2016. Oli mukavaa nähdä, kuinka moni oli kiinnostunut hallituksen toiminnasta ja saapunut paikalle. Ilmeisesti fuksitkin oltiin saatu innostumaan!

Kokous oli jo aivan eri kaliiberia kuin tammikuinen vuosikokous. Kokous venyi lähes kolmetuntiseksi, mihin lienee syynä se, että lähes jokaiseen pestiin oli ainakin kaksi, ellei useampiakin ehdokkaita. Jokaisella halukkaalla oli oikeus perustella miksi juuri hänet tulisi valita hommaan, ja tämän jälkeen ehdokkaiden välillä järjestettiin suljettu äänestys. Viime vuonna ainut tehtävä josta äänestettiin taisi olla puheenjohtajan pesti, joten tämä oli aika mullistavaa!

Etenkin tapahtumavastaavan tehtäviin oli suurta kysyntää, mikä aiheutti kokouksessa pienen pattitilanteen. Mietimme, onko oikein jättää moni innokas ulos hallituksesta. Pitäisikö ottaa "riski",  ja paisuttaa hallitusta entisestään sisällyttämällä siihen jopa yhdeksän tapahtumavastaavaa? Lopulta tehtiin kompromissi ja päädyttiin tapahtumajaostoon, joka on uutta Oidipuksen historiassa. Tapahtumajaostoa edustaa kaksi tapahtumavastaavaa hallituksessa. Näin innokkaat pääsevät mukaan tekemään, vaikka valitettavasti hallituksesta ei kaikille ollut tarjota paikkaa.

Hienoa, että Oidipus nostaa profiiliaan vuosi vuodelta. Motivoitunut hallitus on varmasti hyvä kivijalka toimivalle ja aktiiviselle ainejärjestötoiminnalle, ja toivottavasti sama meininki jatkuisi vastaisuudessakin. Silti ainakin itse toivon, että Oidipus onnistuu samalla säilyttämään "matalakynnyksisyytensä", eikä hallituksen tai muuhun toimintaan osallistumiselle kasva turhan suurta kynnystä. Itse päädyin hallitukseen viime tammikuussa oikeastaan puolivahingossa, enkä tiedä olisinko uskaltanut hakea, jos vuosikokouksessa olisi ollut työhaastattelumainen ilmapiiri. Hatunnostot siis fukseille, jotka selvisitte tilanteesta aivan mielettömän hyvin! Tämä oli meillekin uutta.

Jään itse innolla seurailemaan, millaista puuhastelu uuden hallituksen kanssa tulee olemaan. Ainakin minulla on tästä todella hyvä tunne. ;)

Terveisin,

tuore viestintävastaava, Maija



Ex-pj, nykyinen vpj Roosa ja ex-sihteeri, nykyinen SPOL-edustaja Toni asemissa

PS. Sinä! Lähetä omat tekstisi (opiskelija)elämästä minulle: maija.kangas@hotmail.com tai oidipusry@gmail.com. Myös Facebookin kautta inboxaaminen onnistuu!


Hallitus vuosimallia 2016:

Puheenjohtaja: Suvi Iinatti
Varapuheenjohtaja: Roosa Hämäläinen
Taloudenhoitaja: Ilja Solovjew
Sihteeri: Laura Lintula
SPOL-edustajat: Miranda Koskinen ja Toni Saari
POKKA-edustajat: Noora Mononen ja Olli Nuortimo (varaedustaja)
Liikuntavastaava: Niina Hohti
Tapahtumavastaavat: Inka Kurkinen ja Ella Hytönen
(Tapahtumajaosto: Sini Sinkkonen, Iiris Peltola, Sanna Halinen, Ellinoora Myllymäki, Laura Liinamaa, Aino Saarelainen)
KV-vastaava: Miranda Koskinen
Vuosijuhlavastaava: Anni Pohjola
Yritysyhteistyövastaava: Aleksis Aronen
SOPO-vastaava: Aino Saarelainen
KOPO-vastaava: Anniina Simonen
Fuksivastaava: Anna Junnila
Viestintävastaava: Maija Kangas

maanantai 2. marraskuuta 2015

Hallituksesta huhuillaan


Oidipuksen hallitus kootaan vuosittain Joensuun psykologianopiskelijoista. Mukaan mahtuu joka kerta niin uusia kuin vanhojakin opiskelijoita. Hallituksen jäseniltä ei vaadita aiempaa kokemusta, vaan tärkeintä on hyvä asenne ja halu tutustua kanssaopiskelijoihin.

Tämän vuoden hallituksen kausi lähenee nyt loppuaan ja uuteen hallitukseen kaivataan toimijoita. Uusi hallitus valitaan torstaina 3. joulukuuta kello 16 luokassa MP202.

Hallitus esittäytyy uusille opiskelijoille keskiviikkona Fuksi-infossa. Tässä myös kaksi hallituslaista kertoo kokemuksistaan:


Tapahtumavastaavan vapaus

Heipä hei! Olen Anton ja toimin Oidipuksen hallituksen tapahtuma-vastaavana. Koska nykyisessä jätti-hallituksessa on yhteensä peräti kuusi tapahtumavastaavaa, olen voinut pitkälti itse määrittää, miten aktiivisesti haluan olla mukana tapahtumien jär-jestämisessä. Tapahtumavastaavien suuri määrä ja ihailtava aktiivisuus ovat mahdollistaneet sen, että tapahtumia ja ainejärjestöyhteistyötä on ollut ai-kaisempia vuosia enemmän. Esi-merkkinä Oidipukselle täysin uusista tapahtumista ovat viimeisen vuoden aikana järjestetyt kahdet sitsit sekä Bondage-appro. Lisäksi Oidipuksella oli rasti alkusyksyn kaupunkisuunnistuksessa ensimmäistä kertaa neljään vuoteen.

Hallituksen toimintaan osallistuminen on turvallinen tapa kokeilla järjestötoimintaa ja esimerkiksi kehittää vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja, jotka ovat tulevaisuuden psykologeille ihan hyödyllisiä. Suosittelen kyseisestä toiminnasta vähänkään kiinnostuneille liittymään hallitukseen ja kokeilemaan, miltä ainejärjestön asioihin vaikuttaminen tuntuu. Valtaosaan tehtävistä ei tarvitse aikaisempaa järjestö- tai mitään muutakaan kokemusta. Edellisen hallituksen muodostamisessa kaikki halukkaat saivat hallituspaikan ja osaa pesteistä piti jopa vähän tyrkyttää, joten mukaan pääsee varmasti!

Anton



Vuosi Oidipuksen SPOL-edustajana


Kello on 22.08 sunnuntai-iltana, istun IC11-junavuoron vaunussa 2 paikalla numero 3, ja Joensuuhun on matkaa vielä 32 minuuttia. Olen tulossa SPOLin hallituksen lokakuun kokouksesta, tällä kertaa Turusta. Paluumatka on kestänyt kuusi tuntia ja kahdeksan minuuttia. Voisi kysyä, onko tällaisessa kuukausittain toistuvassa reissaamisessa mitään järkeä, mutta voin kertoa, että on!

SPOLista, meidän kaikkien Suomen Psykologian Opiskelijoiden Liitosta innostuin viime vuonna lokakuun lopussa pidetyssä Fuksi-infossa. Aloitin SPOLin hallituksessa fuksivuotenani, tammikuussa 2015 - tätä oli edeltänyt jännittävä joulukuinen Oidipus-kokous, jossa uskaltauduin asettumaan ehdolle Oidipuksen SPOL-ehdokkaaksi. Oidipuksen hallitus onneksi luotti minuun, ja niin minusta sekä Miljasta tuli Oidipuksen SPOL-edustajia vuodelle 2015.

Myös muut psykologian opiskelijoiden ainejärjestöt - Stimulus Jyväskylästä, Cortex Tampereelta, Fobia ja Impuls Turusta sekä Kompleksi Helsingistä - olivat valinneet omat SPOL-edustajansa, kaksi kukin. Me ainejärjestöjen uudet SPOL-edustajat järjestäydyimme tämän vuoden tammikussa, jolloin meistä muodostui SPOLin hallitus vuosimallia 2015. Pestijaossa minusta tuli tapahtumavastaava.

Aluksi mietin, voiko tapahtumavastaavana edes toimia Joensuusta käsin - mutta ei ongelmaa, sillä Skype, Google Drive, puhelin, WhatsApp ja Facebook pelastavat! Nopeasti huomasin olevani SPOL-tapahtumien pyörteessä, kun edessä olivat KosmoSPOLiitti, Ainejärjestötapaaminen ja SPOS. Kesällä kisailtiin SPOLympialaisissa, marraskuussa edessä ovat Gradukonferenssi ja SPOL-sitsit, ja ensi vuoden alussa järjestämme vielä SPOL-seminaarin, jonka teemana tulee olemaan "Hyvinvointia psykologiasta". Vaikka tapahtumavastaavuus on välillä tuntunut osa-aikatyöltä, en pestiäni vaihtaisi pois - useamman kerran olen huomannut olevani flow-tilassa SPOL-hommien aiheuttamana!

Hallituksena me hioduimme yhteen jo perehdytysviikonlopussa helmikuun alussa, kun kokemuksellista koulututustapaa edustava Verso-kouluttaja ohjasi meitä ryhmäytymisessä. Meillä on hauskaa yhdessä, ja keksimme uusia ideoita melkein joka viikko - tämän vuoden uutuuksia ovat esimerkiksi SPOL-blogi, tapahtumahaalarimerkit sekä Psykologian alan kesätyöselvitys ja Laadukkaan opetuksen suositukset. Toimimme vapaaehtoispohjalta, mutta tapa jolle työskentelemme, on koko vuoden ajan tuntunut ammattimaiselta, ja siksi tässä on hienoa olla mukana. Yhdessä selvisimme jopa KosmoSPOLiitin kokouskoettelemuksesta eräänä sunnuntaiaaamuna Suomenlahden laineilla. On ihanaa mennä SPOL-tapahtumaan, kun on heti vastassa lämpimiä jälleennäkemisen halauksia.

Voin ehdottomasti suositella SPOL-edustajan tehtävää lämpimästi ihan jokaiselle opiskelijakollegani. Taloudellista tappiota hallitusvuosi ei aiheuta, vaikka Joensuusta pitkä matka muihin kaupunkeihin onkin, sillä SPOL korvaa matkakulut hallituslaisille. SPOL-vuosi tulee lisäämään omaa kompetenssin tunnetta, antamaan laajat tiedot psykologian alan kentästä ja toimintarakenteista, sekä mikä parasta, ainakin yksitoista uutta ystävää! hearthymiö

Tässä vielä linkki laatimaani SPOL-preziin, joka tekee SPOLin tapahtumat tutuksi. https://prezi.com/vlq7hmaqmarf/spol/

Marika



Omannäköisensä sihteerin pesti


Hei, olen Toni ja toimin Oidipuksen hallituksen sihteerinä. Ottaessani sihteerin pestin vastaan minulle vakuuteltiin, että kyseessä on hyvin vähän aikaa vievä tehtävä. Tämä osoittautui todeksi, mutta ei kestänyt kauaa kunnes huomasin myös sihteerin pestin joustavuuden ja mahdollisuudet. Sihteerin tehtävä sopii niin ideoita pursuavalle aktiiville kuin ei-ihan-joka-paikassa hääräävälle hallituslaisellekin. Muutamaa perustehtävää lukuun ottamatta voin itse päättää oman osallistumiseni. Ei siis ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa olla Oidipuksen sihteeri, vaan siitä voi tehdä pitkälti omannäköisensä.

Sihteerin tehtäviin kuuluu kokouskutsun lähettäminen facebookissa ja sähköpostilistalla sekä kokouspöytäkirjan kirjoittaminen. Ajallisesti tehtävästä selviää siis hyvin pienellä panostuksella. Sihteerin tulisi olla aina paikalla kokouksissa, joten sihteeri pysyy lähes väistämättä ajan tasalla Oidipuksen nykyisestä tilanteesta ja projekteista. Usein sihteeri myös keskustelee kokousten ulkopuolellakin hallituksen ja muiden oidipuslaisten kanssa ajankohtaisista asioista. Kun pysyy ajan tasalla ainejärjestön toiminnasta, on myös helpompi päättää mihin asioihin haluaa itse osallistua tai mitä haluaa kehittää Oidipuksessa.

Sihteerinä voin tehdä paljon muutakin kuin kirjoittaa kokouskutsuja ja pöytäkirjoja. Täysipainoisena hallituksen jäsenenä voin tuoda esityslistalle omia ideoitani, ottaa kantaa käsiteltäviin asioihin ja olla mukana järjestämässä tapahtumia. Itse esimerkiksi järjestin Suvin kanssa haalarimerkkikilpailun viime keväänä, jonka taiteellista antia olen myös ollut kaupittelemassa muutamaan otteeseen. Myös erinäisten juoksevien asioiden hoito on tullut tutuksi sihteerikautenani. Mielestäni sihteeri on erittäin matalan kynnyksen hallituspesti, joka sopii varmasti kenelle tahansa kokouksiin osallistuvalle oidipuslaiselle.

Toni

Vuoden 2015 hallitus näyttää tältä:


Puheenjohtaja: Roosa Hämäläinen
Varapuheenjohtaja: Olli Nuortimo
Sihteeri: Toni Saari
Taloudenhoitaja: Ilja Solovjew
Kopo-vastaava: Marika Koskimäki
Sopo-vastaava: Heini Jakala
Tapahtumavastaavat: Niina Hohti, Inka Kurkinen,
Ellinoora Myllymäki, Sini Mehtola, Suvi Iinatti,
Anton Silvi
POKKA-edustajat: Roope Rytkönen, Aleksis Aronen
Yritysyhteistyövastaava: Aleksis Aronen
SPOL-edustajat: Milja Jokinen,
Marika Koskimäki
Viestintä- ja ainejärjestöyhteistyövastaavat:
Mari Juhala, Maija Kangas
Liikuntavastaava: Niina Hohti
KV-vastaava: Sini Mehtola 
Fuksivastaava: Heini Jakala 

perjantai 9. lokakuuta 2015

Haalariryhmä vauhdissa, opiskelijahaalarit 2015



On pilvinen maanantaipäivä, kun keräännymme jännittyneinä yliopiston eteen. Mielessämme pyörivät myyntimestarin antamat opetukset myynnin vaiheista ja kauppojen tekemisestä. Vatsassa lepattelee muutama levoton perhonen. Kohta pitäisi lähteä koputtelemaan yritysten ovia ja kyselemään kiinnostusta yhteistyöhön haalareiden tiimoilta. Lähdemme yhdessä kohti ensimmäistä kohdettamme. Kohta ensimmäisen haalarimainoksen kohtalo sinetöidään.
 
Haalaritiimi kokoontui juonimaan haalaritilausta
Erehdysten ja onnistumisten kautta myyntitaitomme hioutuvat. Muutama kieltäytyminen ei meitä hidasta, vaan jatkamme matkaa mentorimme kannustamana. Ryhmämme jakaantuu kahtia ja lähdemme eri suuntiin kaupanteon tehostamiseksi. Bisneksiä tehdään ja tulosta syntyy. Setelit kiiluvat silmissä. Useita lupaavia yhteistyökumppaneita lähtee mukaan haalari- tai nettimainokseen tai molempiin. Viimeisetkin epäilyksen rippeet hankkeen epäonnistumisesta tai omista myyntitaidoistamme hälvenevät.

Kun olemme saaneet tarpeeksi kahisevaa säästöpossuun, alamme miettiä opiskelijahaalareiden tilaamista. Tilaamme haalarit tamperelaiselta yritykseltä, Silkkipaino Tam-Foliolta. Ensin  keräämme listan haalareita haluavista ja tilaamme sovitushaalarit. Kukin käy sovittamassa haalareita ja haaveilee kulkevansa uljaissa turkoosin väreissä edustaen psykologiopiskelijoiden ylhäistä joukkoa. Lista täyttyy innokkaista tulevista haalareiden omistajista.
 
Sovitushaalarit ja tilauslista sijaitsi psykologian laitoksen aulassa
Seuraavaksi kokoonnumme pohtimaan, minkälaiset opiskelijahaalarit tilaamme. Tarjolla on monenlaisia varustuksia, kuten karvakaulus, vasaralenkki, pullotaskut ja olkapoletit. Keskustelu käy kuumana, sillä vaihtoehtoja on monia. Housuntaskujen vetoketjut saavat kannatusta ja laitamme ne tilaukseen. Lisäksi päätämme ottaa muun muassa resorit lahkeisiin. Ja pitäähän haalareissa vyölenkkejäkin olla. Teemme tilauksen täyttämällä työmääräyksen, johon laitamme tilattavien haalareiden kokojakauman ja varustukset. Lisäksi täytämme haalarikartan, johon laitamme haalareihin tulevien painatusten paikat, suunnat ja värit.
 
Omia opiskelijahaalareita odotellessa vuosikurssin 2014 haalarimuotia

Jäämme sormet syyhyten odottamaan uutuuttaan kiiltävien haalarien saapumista. Tulisivatpa ne pian!

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Nykyhetkeä harjoittelemassa

Tervehdys kaikille kanssaoidipuslaisille! Ensilumi on jo satanut ja harjoitteluni kuntoutuskeskus Kruunupuistossa alkaa olla puolivälissä, mikä tarkoittaa sitä, että valmistuminen häämöttää jo parin kuukauden päässä. Näin opiskelutaipaleen lopussa olen sekä suunnitellut paljon tulevaa että pohdiskellut menneitä vuosia ja opintoja. Ilokseni olen kuitenkin huomannut olevani nyt enemmän läsnä nykyhetkessä kuin aiemmin. Tässä seuraavaksi kaksi itselleni merkittävintä havaintoa psykologiharjoittelusta nykyhetken näkökulmasta.


Tässä kuva työpaikalta, siinä näkyy hyvin tämä meidän ihana luontoympäristö
ja puitteet olla ulkona asiakkaiden kanssa.

Oppiminen. Uusien asioiden omaksuminen on prosessi, joka on harjoittelussa läsnä jatkuvasti. Suunnittelu ja jälkityö ovat oppimisen kannalta tärkeitä vaiheita, mutta oman kokemukseni mukaan oppimista tapahtuu luonnollisimmin antautumalla tilanteen ja vuorovaikutuksen vietäväksi. Harjoittelussa vastaan on tullut lyhyellä tai joskus myös olemattomalla varoitusajalla monia kohtaamisia, joihin opinnot eivät olleet millään tavalla valmistaneet. Siinä ei sitten auta muu, kuin ihmetellä ja antaa tilanteen opettaa! Näissä tilanteissa opettavaisinta on ollut omien reaktioiden seuraaminen ja tarkkailu. Tärkeää on ollut myös huomata, kuinka ammatti-identiteetti on päässyt kehittymään kenties hieman itseltä huomaamatta, sillä juuri näissä yllättävissä tilanteissa psykologi minussa astuu esiin ja pyrkii katsomaan ympärilleen objektiivisin silmin.  Tämän roolin olemassaolon havaitseminen ja omaksuminen on ollut tähänastisen harjoitteluni merkittävin oppimiskokemus. Objektiivinen ammattirooli ei mielestäni synny opettelemalla, vaan kehittyy opiskelun sivussa ja pääsee kokeilemaan taitojaan, kun uskaltaa heittäytyä eteen tuleviin tilanteisiin avoimin mielin

Voimavarat. Kuntoutuskeskuksen asiakaskunta on todella vaihtelevaa taustoiltaan ja toimintakyvyltään. On kuitenkin yksi yhdistävä tekijä: silmiin heräävä ilo, toivo ja onni keskusteltaessa voimavaroista ja niistä asioista, jotka tuovat elämään energiaa ja hyvää mieltä. Elämän rajoitukset ja kuormittavat tekijät jäävät taka-alalle niissä hetkissä, kun kuntoutuja kuvailee arjen voimavaroja. Voimavarojen tunnistamisen tärkeys on noussut minulle suureen rooliin harjoittelun aikana. Haluan auttaa ihmisiä löytämään niitä pieniä ja suuria asioita, jotka tukevat hyvinvointia arjessa. Ennaltaehkäisevä psykologityö ja voimavarojen hyödyntäminen hyvinvoinnin lähteenä on muodostumassa tärkeäksi osaksi ammattiminää. Näen samalla myös oman työni voimavarojen viitekehyksessä ja olen kiitollinen, että tämä harjoittelu on mahdollistanut itselleni tärkeän luontoympäristön hyödyntämisen konkreettisesti osana asiakastyötä.  

Elämän pienet ilot jäävät helposti huomaamatta, jos niihin ei kiinnitä huomiota nykyhetkessä. Vaikka harjoittelu kokemuksena on ollut erittäin vaativa, sen mukana on kuitenkin tullut lukemattomia pieniä ja suuria iloja päivittäin. Uskon niiden jatkavan ilmestymistään myös sitten, kun maisterin paperit kädessä lähden katsomaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.


Terveisin,
Anni



maanantai 7. syyskuuta 2015

Oidipus harrastaa


Asutko Joensuussa ilman harrastusta? Oletko hämmentynyt vaihtoehtojen paljoudesta?

Ei hätää! Keräsimme joensuulaistuneiden psykologianopiskelijoiden vinkkejä mukavista ajanviettotavoista.


Huomio! Luomio kutsuu!


Noora, ensimmäisen vuoden opiskelija
Luomio sai alun perin alkunsa noin vuonna 2012 tai 2013, jonkin vilkkaan lounaspöytäkeskustelun aikana Carelialla. Pieni ja värikäs joukkomme kokoontui epäsäännöllisen epämuotoisesti kirjoittamaan runoja, keskustelemaan kirjallisuudesta tai useimmiten muutoin vain pohdiskelemaan elämää ja taidetta. Loppuvuodesta 2014 päätimme virallistaa sanataideyhteisömme ja tehdä siitä ISYY:n alaisen vapaa-ajan kerhon kaikille sanataiteen ystäville.

Luomio juhlii siis pian 1-vuotissyntymäpäiviään. Vuoden aikana olemme esimerkiksi tehneet luovan kirjoittamisen harjoituksia, järjestäneet runokaraoken yhteistyössä Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin kanssa, herättäneet uudelleen henkiin vessakirjoitusten jalon taidon ja vierailleet paikallisissa kulttuuririennoissa mahdollisuuksien ja kerholaisten kiinnostusten mukaan. Syksyn osalle olemme suunnitelleet muun muassa vertaispalauterinkiä toistemme sanataideteosten kehittämistä varten sekä kerhoretkeä Helsingin Kirjamessuille lokakuussa.

Uudet sanataiteen harrastajat ovat lämpimästi tervetulleita joukkoomme! Olemme poikkitieteellinen matalan kynnyksen ryhmä, joka ei syrji mitään sanataiteen lajia. Koetpa itsesi siis kirjailijaksi, sarjakuvataiteilijaksi, runoilijaksi, sanoittajaksi, lausujaksi, räppäriksi tai vaikka vain innokkaaksi taideharrastajaksi, niin tervetuloa tutustumaan toimintaamme ma 28.9.2015 klo 18-20 kaikille avoimeen kerhoiltaan! Ideoita kerhotoimintaan ja yhteisiin projekteihin otamme vastaan ilolla. Kokoonnumme siis Haltialla (ISYY:n kokoustiloissa) aina parillisten viikkojen maanantaina 28.8 alkaen klo 18-20. Lisätietoa Luomiosta saa kätevimmin kerhomme Facebook-sivulta.


Monipuolisesti musiikkia


Miranda, kolmannen vuoden opiskelija

Olen Miranda ja olen soittanut viulua kotipaikkakuntani musiikkiopistossa 6-vuotiaasta asti. Muutama vuosi sitten suoritin D-tutkinnon ja sain musiikkiopistotason päättötodistuksen. Viime syksynä muutin Joensuuhun ja aloin selvittämään viulunsoittomahdollisuuksia ja niinpä rupesin ottamaan viulutunteja yksityisesti. Joensuussa on erittäin hyvät harrastusmahdollisuudet musiikin suhteen. Soittotunteja voi ottaa kansalaisopistosta, jolloin soittotunneilla käynti on viikoittaista. Myös opettajakirjo on kansalaisopistolla laaja. Yksi vaihtoehto on hakea konservatoriolle opiskelemaan, jolloin musiikkia saa sisällytettyä päiväohjelmaan varmasti tarpeeksi. Soitonopetusta on mahdollista saada myös yksityisesti ja tämä onkin mielestäni hyvä vaihtoehto opiskelijalle muun muassa sen takia, että tuntien ajankohta ja käyntitiheys voidaan sopia omien aikataulujen mukaan.

Viulunsoitonopetuksen ja muun soitonopetuksen lisäksi Joensuussa voi ottaa laulutunteja tai vaikkapa aloittaa kuoroharrastuksen. Laulunopetusta tarjoaa muun muassa kansalaisopisto tai tunteja voi ottaa yksityisesti. Laulussa voi myös itse päättää, haluaako keskittyä klassiseen äänenmuodostukseen vai laulaa esimerkiksi kevyttä ja viihteellistä musiikkia. Yliopistollamme toimii yliopiston kuoro eli Joy, joka on aktiivisesti mukana yliopiston tapahtumissa ja esiintyy paljon. Kuorotoiminta on siis paljon muutakin, kuin viikoittaiset harjoitukset. Joyn mukana voi päästä esimerkiksi levyttämään tai jopa ulkomaanmatkalle. Musiikin saralla harrastusmahdollisuuksia on Joensuussa siis paljon, joten kannattaa kysellä rohkeasti ja tarttua tilaisuuksiin!


Lautapelit


Aki, viidennen vuoden opiskelija
Lautapelit ovat jokaiselle tuttu ajanviete, joskin suuremmilla osalle melko alkeellisessa muodossa. Suurimman osan kokemus lautapeleistä rajoittuu joko lapsuuden Kimble-helvettiin, jossa noppa ei koskaan osunut kohdalleen, vuoden ’86 Trivial Pursuittiin jonka urheilukysymyksiin kukaan ei koskaan tiedä vastauksia, tai johonkin Aliaksen versioista, jossa pelaaminen on lähinnä tekosyy juomiselle. Ajattelinkin siis esitellä lautapelaamista myös vakavampana harrastuksena, sekä suositella huomattavasti laadukkaampia pelejä.

Lähtökohtana ja varoittavana esimerkkinä voidaan käyttää kaikkien tuntemaa ja joskus pelaamaa Monopolia. Monopolihan on pelimekaanisesti äärimmäisen huono. Aivan liian tuuripohjainen, ylipitkä, epätasapainoinen, eikä mitenkään erityisen mielenkiintoinen. Käsi sydämellä, kuinka moni oikeasti jaksaa pelata Monopoli-pelin aina loppuun? Monopolihan sitä paitsi kehitettiin aikoinaan esittelemään kapitalistisen järjestelmän epäreiluutta, jossa varallisuuden karttuessa yhdelle, ei muilla ole enää mahdollisuutta pärjätä. Sittemmin Monopoli saavutti monopoliaseman lautapelimarkkinoilla, vieden tilaa laadukkaammilta peleiltä. Nauttisin tästä ironiasta, ellei se samalla vituttaisi.

Pelimekaanisesti Monopoli edustaa amerikkalaista lautapeli-ideologiaa eli ns. ameritrashia. Ameritrash peleille on tyypillistä vaihteleva kesto, runsas tuuripohjaisuus sekä pelaajien eliminointi yksi kerrallaan. Jyrkkänä vastakohtana ameritrashille on europelit, eli harrastajien keskuudessa mielikuvituksellisesti nimetty eurogames. Europelit ovat kestoltaan rajattuja, sisältävät vain vähän tai ei ollenkaan tuurielementtiä ja kaikki pelaajat ovat mukana pelin loppuun asti, yleensä vielä niin, että jokaisella pelaajalla on mahdollisuus voittoon koko pelin ajan. Europelit vs. ameritrash on lautapeliharrastajien ikuinen taistelunaihe, jopa vuoden 1054 kirkkojen eroa syvempi juopa. Odottaisin rauhaa Israelin ja Palestiinan välillä ennemmin kuin tähän sotaan.

Perinteisesti ameritrashia solvataan pelimekaanisesti huonoiksi, täysin tuuripohjaisiksi nopanviskelyiksi. Europelejä parjataan taas äärimmäisen kuiviksi insinöörisimulaattoreiksi, joissa hauskuus on kielletty. Itse edustan lähinnä europuolta omilta mieltymyksiltäni, joten suositukseni ovat sen suhteen värittyneitä. Ajattelin kuitenkin esitellä muutaman lempparin omasta kokoelmastani, alkaen kevyistä lämmittelypeleistä ja siirtyen raskaampiin HC-peleihin.

Alhambra

Noin tunnin verran kestävä Alhambra on täydellinen porttipeli lautapeliummikoille. Simppeli pelimekaniikka, mutta kuitenkin riittävästi variaatiota sekä sopiva kesto luovat yhdessä kivan paketin joka harvemmin jättää ketään kylmäksi. Temaattisesti Alhambrassa jokainen pelaaja rakentaa omaa palatsiaan, aina kulloinkin pelilaudalla tarjolla olevista palikoista. Omalla vuorollaan voi tehdä aina yhden toiminnon, joko nostaa rahaa tai ostaa palikan. Tasarahalla maksaessa saa kuitenkin ylimääräisen toiminnon, eli taitava kombottaja voi paukuttaa jopa viisi toimintoa vuorossa ja samalla nauttia kanssapelaajien vittuuntuneista katseista. Käytännössä peli siis rakentuu resurssien, eli rahan, managerointiin ja muiden pelaajien lievään kampittamiseen palikoista taistellessa. Simppeli ja hauska peli.

Power Grid

Power Grid on Alhambraa lievästi raskaampi ja pitkäkestoisempi (noin kaksi tuntia) peli. Tällä kertaa rakennellaan sähköverkkoja joko Saksan tai Pohjois-Amerikan kartalla. Sähköverkon lisäksi pelaajien tehtävänä on ostaa joko hiili-, öljy-, ydin- tai tuulivoimalaitoksia, joilla omaa sähköverkkoa pyöritetään. Samalla pitäisi taistella vielä laitosten vaatimista resursseista muiden pelaajien kanssa. Jos yksi pelaaja hamstraa suurimman osan markkinoilla olevasta öljystä itselleen, on se muille pelaajille kalliimpaa ja sitä rataa. Liikkuvia osia on siis Alhambraa enempi, mutta pelimekaanisesti Power Grid on edelleen simppeli. Jopa eläkkeellä oleva ”vihaan kaikkea uutta” -isäni oppi sitä pelaamaan. Power Grid on itselläni yksi omista lemppareistani, sillä pelin sisään rakennettu kumilenkkiefekti pitää joka pelaajan kiinni voitonmahdollisuudessa loppuun asti.

Power Gridiin on myös saatavilla lisäosia uusien voimaloiden, karttojen ja jopa simuloidun korvikepelaajan muodossa.

Psst! Jos Power Grid kiinnostaa, kannattaa tsekata myös Puerto Rico.

Agricola

Oletko aina halunnut olla maanviljelijä 1600-luvulla? Agricolassa voit kokeilla tätäkin, ilman oikeaan maanviljelyyn liittyvää paskanhajua. Meikäläisen lautapelivalikoimasta Agricola edustaa raskainta osastoa. Ummikkoa hirvittää jo pelkkä pelinappuloiden valtava määrä, sillä Agricolassa vaihtoehtoja riittää. Omalla tiluksillaan voi rakennella aitoja, navettoja tai omaa mökkiään. Lääniä riittää niin possuille, lampaille kuin härille, sekä samalla voi peltoon kyntää viljat ja porkkanat muhimaan. Lisäksi pelaajilla on käytettävissä korttimuodossa erikoisominaisuuksia antavia ammatteja tai parannuksia. Aina parin pelikierroksen välein koittaa sadonkorjuu, jolloin ahkeruutensa hedelmät saa korjata, mutta samalla täytyy ruokkia perheensä, muutoin joutuu kerjuulle. Kerjäläiskortit tuottavat miinuspisteitä pelin lopussa, joten sossun varassa eläminen ei tässä pelissä kannata. Pisteitä Agricolassa kerätäänkin aikalailla kaikesta, eli kombotuksen ja variaatioiden määrä pelistrategioissa on lukumäärällisesti lähellä googolplexiä. Vaihtoehtojen määrää ei kuitenkaan kannata pelästyä, sillä Agricolan mekaniikka itsessään on simppeli (kuten kaikissa hyvissä lautapeleissä).
PS. Agricola on latinaksi ’maanviljelijä’ ja Mikael oli aikansa hienosteleva snobi.

Lautapelit Joensuussa
Geek Meet – kokoontuu Sirkkalan AMK:n tiloissa joka keskiviikko klo 17.
Yliopiston lautapelikerho
Surakan lautapeli-illat – Kai tiistaisin, en oo varma
Fantasiapelit – Kauppakatu 17
__________________________________________________________________________
Internetin suurin lautapeliportaali. Eniten informaatiota ja maailman hirvein käyttöliittymä. 


Koiraharrastajana Joensuussa


Iida, kolmannen vuoden opiskelija

Muutin opiskelemaan Joensuuhun tuolloin vajaan vuoden ikäisen koirani kanssa, ja nuori, touhukas koira tarvitsi tekemistä. Eri koiraharrastuksia on siis aktivointimielessä ja pilke silmäkulmassa vuosien mittaan kokeiltu koirieni kanssa monen moista ja onneksi koiraharrastukseen Joensuun alueella on tarjolla varsin mainiosti mahdollisuuksia.

Joensuun alueella toimii useita yhdistyksiä ja seuroja, joiden kautta voi kysellä erilaisia kursseja. Joensuusta koiraharrastusmahdollisuuksia etsivä voi siis tiedustella esimerkiksi Pohjois-Karjalan Seurakoirien tai Joensuun Agilityurheilijoiden kursseja ja harrastusmahdollisuuksia. Myös koirakouluja löytyy alueelta vino pino ja kurssivalikoima on alueella mukavan laaja ja koko ajan kasvava. Opiskelijan kukkarolle sopii tosin monesti paremmin erilaiset epävirallisemmat treeniryhmät ja -porukat, joita löytyy parhaiten lajien harrastajilta suoraan kysymällä ja hihasta nykimällä. Vaikkapa Facebook-ryhmästä ”huiskuhännät treenailee” löytyy maksuttomia näyttelyharjoituksia. Mahdollisuuksia siis on monia! Olen itsekin koirineni päässyt Joensuun seudulla kokeilemaan hieman erikoisempiakin lajeja rallytokosta, tokoagin kautta koiratanssiin.

Satunnaisempia koiratapahtumia Joensuun alueella järjestetään mielestäni tosi kivasti. Yleisimpiä ovat leikkimieliset koiranäyttelyt eli match showt, joihin on välillä mukava mennä irrottamaan ajatuksia arjesta ja viettämään aikaa samanhenkisten ihmisten kanssa. Näyttelymäisestä luonteesta huolimatta näissä karkeloissa tärkeintä on hyvä yhteistyö ja hauskanpito yhdessä koiran kanssa, joten kynnys osallistua on matala! Ainakin facebookin ryhmistä Koiramaista menoa Pohjois-Karjalassa sekä Koiratapahtumat Pohjois-Karjala löytyy välillä vaikka millaista menoa, joten kannattaa pitää silmät auki!

Kaverikoiratoiminnassa olen vanhemman koirani kanssa ollut mukana parisen vuotta ja Joensuun lähiympäristössä toimii useampikin kaverikoiraryhmä. Toiminnassa perusajatuksena on, että kaverikoiraryhmän mukana käymme vierailulla ilahduttamassa eri kohderyhmiä kuten vanhuksia, lapsia ja vammaisia. Ihmisten kohtaaminen koiran ollessa mukana kohtaamistilanteessa on todella antoisaa vapaaehtoistyötä puolin ja toisin, ja ehdottomasti haluankin suositella kaverikoiratoimintaa kaikille, joiden koira nauttii ihmisten kohtaamisesta.

Kaiken kaikkiaan Joensuun alueella on varsin monipuoliset harrastusmahdollisuudet myös koiran kanssa harrastamisesta kiinnostuneille ja erilaisia tapahtumia on tarjolla laidasta laitaan. Joensuun seudun koiraharrastajat ovat osoittautuneet myös varsin rennoksi ja mukavaksi porukaksi, joten tervetuloa mukaan menoon vaan! ;)

Linkkejä Joensuun alueen koiraharrastusmahdollisuuksiin:


Heppatytön ja -pojan Joensuu



Roosa, neljännen vuoden opiskelija

Ratsastin aikoinaan kuutisen vuotta kotikaupungissani Varkaudessa ja innostuin harrastuksesta uudelleen viime vuonna. Joensuussa on hyvät ratsastusmahdollisuudet niin aloittelijalle kuin edistyneemmällekin, etenkin jos omistaa auton. 

Itsehän olen polkupyöräihmisiä, joten käyn ainoastaan lähimpänä keskustaa sijaitsevilla talleilla. Tällöin vaihtoehtona ovat Satulantalli kuuden kilometrin, Jokirannan ratsastuskoulu kahdentoista kilometrin ja Joensuun ratsastusopisto kymmenen kilometrin päässä keskustasta.

Ratsastukseen jää todella helposti koukkuun, kun kerran erehtyy kokeilemaan. Hevoset ovat ihania eläimiä, joiden kanssa ei tarvitse miettiä arjen velvollisuuksia kuten tulevia tenttejä. Talli on ihan oma maailmansa, jossa keskitytään vain hevosiin. Se tekee tästä harrastuksesta todella terapeuttisen.

Monia säikäyttää lajin kalleus, sillä tunti maksaa yleensä vähintään 25 euroa. Jos haluaa päästä halvemmalla, kannattaa lähteä kokeilemaan yliopiston tulevana  Liikuntailtapäivänä 6. lokakuuta. Silloin on mahdollista harrastaa monia eri lajeja tarjoushinnoin ilman Sykettä-tarraa.